Työllisyys on viime vuosina ilahduttavasti noussut, mutta elintason nousu on pysähtynyt ja julkinen velka kaksinkertaistunut jokaista suomalaista kohti laskettuna. Ongelmien ratkaisemiseksi Suomi tarvitsee yhteisen vision tulevaisuuteen ja konkreettiset toimenpiteet sen saavuttamiseksi.

Viime vuosien hyvä työllisyyskehitys on toistaiseksi kumonnut työikäisen väestön vähenemisen. Työllisiä on paljon ja suhteessa koko väestöön jopa hitusen enemmän kuin edellisessä huipussa vuonna 2008. Tosin myös bkt ja tuottavuus ovat samalla tasolla kuin 2008 – elintaso ja tuottavuus eivät siis ole nousseet lainkaan.

Velka (kiintein hinnoin) on kuitenkin kaksinkertaistunut väkilukuun verrattuna ja korot ovat nousussa.

Koko kansantalouden puskureita ja tasapainoa mittaava vaihtotase on ollut pakkasella 2010-luvun alusta alkaen, koronan tuomaa poikkeusaikaa lukuun ottamatta. Julkisen talouden alijäämä alkoi jo finanssikriisistä. Inflaatio, taantuma, panostukset turvallisuuteen, vihreät investoinnit sekä ikääntyminen ovat kaikki heikentämässä julkista taloutta, joten velkaantumiselle ei ole loppua näkyvissä.

Julkisen talouden viimeinenkin puskuri syötiin vuoteen 2017 mennessä, kun julkinen velka saavutti euroalueen mediaanitason ja riskittömän koron määrittävän Saksan velkatason (ks. kuvio seuraavalla sivulla). Nyt valtionlainojen korot uhkaavat nousta yleisen korkotason lisäksi myös riskipreemioiden nousun myötä.

Vielä toistaiseksi voimme ajatella, että velkasuhteen ero Saksaan ei ole merkittävä ja keskuspankkien valtionlainaohjelma pitää riskilisät kurissa. Riskilisät nousevat varmuudella sen jälkeen, jos keskuspankki pääsee irti valtionlainojen osto-ohjelmasta. Vaikka se ei näytä nyt todennäköiseltä, keskuspankin tasetta on jo alettu pienentämään, ja kriisien mahdollisesti hellittäessä sen pienentäminen voi olla nopeaa.

Kun lainakorko on korkeampi, korot syrjäyttävät muita menoja, nostavat veroastetta, suurentavat velkataakkaa tuleville sukupolville, tekevät suhdanteiden tasauksesta kalliimpaa ja syrjäyttävät yksityisiä investointeja.

Lataa Avaa

Taantuman talvi

Usein toistuvat kriisit vaikeuttavat suunnanmuutosta lyhyellä aikavälillä. Kriisit eivät kuitenkaan saisi lopettaa uuden suunnan hakemista tai antaa tekosyytä lisätä menoja kriisien varjolla.

Ennustamme tässä suhdanteessa syksylle ja talvelle lievää taantumaa, mikä ei edellytä varsinaista kysyntäelvytystä näissä inflaatio- ja työllisyysoloissa. Elvytyksen aika on vasta, jos talous sukeltaa voimakkaasti.

Ensi vuoden budjetissa kuitenkin luvataan laaja-alaista tukea ilman uusia säästökohteita, joten budjetista muodostuu elvyttävä ja kotikutoista inflaatiota vahvistava. Lisävelkaa otetaan sähkökriisin vuoksi 2 miljardia euroa, eikä lisäpanostusten vastapainoksi tehdä yhtään priorisointia tai leikkausta. Hallituksen budjettitiedotteessa mainitaan sana ’leikkaus’ vain kerran, ja sekin siinä yhteydessä, kun erään tiemäärärahan leikkaus perutaan.

Energiakriisin vuoksi tehtävät tukitoimet ovat sinällään perusteltuja ja kansakunnan yhteenkuuluvuutta lisäävä, joskin yksityiskohdissa on aina parantamisen varaa.

Sähkön saatavuuden varmistamiseksi on hyvä varautua. Olkiluoto 3:n täysimittainen käynnistäminen ja pohjoismaisten sähkömarkkinoiden toiminnan turvaaminen ovat tärkeitä toimia. Myös tehoreservien käyttöön on varauduttava ja EU-tason yhteistyötä edistettävä. Eurooppalaisen hintakattomekanismin onnistunut parantaminen hillitsisi hintojen nousua, alentaisi futuurihintoja, rauhoittaisi sähkömarkkinat ja tekisi kotimaisesta 10 miljardin euron laina- ja takauspaketista sähköyhtiöille tarpeettoman.

Budjetissa kotitalouksien tuki olisi pitänyt tehdä voimakkaammin tulotuen eikä hintoihin vaikuttamisen kautta. Hintojen kohoaminen ohjaa säästämään, joten hintojen tulisi antaa nousta. Tukitoimista olisi myös pitänyt tehdä voimakkaammin ehdollisia rakentamalla enemmän raja-arvoja niin, että tuet toteutetaan vasta niiden ylityttyä.

Sähkön hinta on viime viikkoina noussut, mutta hinta on myös koko Ukrainan sodan ajan hurjasti vaihdellut. On aivan mahdollista, että kaasuvarastojen täyttyminen ja kaasun säästäminen Euroopassa, hintakattomekanismin onnistunut uudistaminen, tuulinen sää ja muu energian tarjonnan onnistunut ylläpito laskeekin sähkön hintaa tämän hetken näkymiin verrattuna.

Missä on pidemmän aikavälin visio?

Pidemmälle ajalle tarvitsemme näkymän velkaantumisen lopettamiseksi. Se edellyttää visiota Suomen taloudelle. Minkälainen maa Suomi haluaa olla – velkainen ja alhaisen työllisyysasteen vaiko vähävelkainen ja korkean työllisyysasteen maa?

Meillä on parlamentaarisen tutkimus- ja innovaatiotyöryhmän työn perusteella yhteinen visio tuoreen t&k-panosten lisäämisestä 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Myös vihreä siirtymä on täydessä käynnissä, joskin viimekeväinen uusi tieto hiilinielujen vähäisyydestä edellyttää lisää toimia. Mutta siihen se jääkin.

Suomesta puuttuu ennen kaikkea kannustimia kasvuun. Siihen liittyvä sosiaaliturvan uudistaminen on jäädytetty lukuisiin selvityksiin ilman selkeää näkymää tulevaisuudenkuvasta.

Lisäksi tarvitaan panostuksia osaamiseen ja maahanmuuttoon. Panostukset osaamiseen on yleisesti hyväksytty, mutta käytännön toimet ovat olleet tempoilevia. Tämä hallitus on onneksi panostuksia lisännyt. Näkemykset maahanmuuton tarpeellisuudesta eriävät, ja toimet sen edistämiseksi ovat ontuneet.

Meiltä puuttuu myös tiekartta tilanteeseen, jossa talouskasvu ei ole riittävän nopeaa. Valtiovarainministeriö on onneksi valmistelemassa menokartoitusta, mutta siitä on vielä pitkä matka priorisointeihin.

Ilman kokonaisvaltaista visiota tulevasta Suomen velkaantuminen jatkuu. Toistaiseksi meillä ei ole akuuttia hätää, kun keskuspankin osto-ohjelma vielä jatkuu. Mutta kun se ajetaan alas, alkaa Suomessa säästäminen pakon edessä.