Yrityssektorin tutkimus- ja kehitystoiminnan tukeminen julkisin varoin on yksi innovaatiopolitiikan tärkeimmistä välineistä. Sekä suorilla t&k-tuilla että t&k-verohuojennuksilla voidaan lisätä tuotetun uuden tiedon määrää ja kasvattaa hyvinvointia yhteiskunnassa. Suomessa kannattaisi lisätä rahallisia t&k-kannustimia yrityksille. T&k-tukien kokonaistaloudelliset vaikutukset riippuvat kuitenkin paitsi tukien määrästä myös siitä, kuinka tehokkaasti ne onnistutaan kohdentamaan.

Miksi ja kuinka paljon yritysten innovaatiotoimintaa rahoitetaan julkisin varoin?

Olennainen taloustieteellinen peruste tuelle on se, että yritysten t&k-investoinnit jäävät markkinaepäonnistumisten takia alhaisemmiksi kuin olisi optimaalista yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tämä johtuu siitä, että yritykset eivät huomioi t&k-investointipäätöksissään kehittämiensä innovaatioiden laajemmin yhteiskuntaa hyödyttäviä ulkoisvaikutuksia eli tiedon leviämisestä saatavia hyötyjä. Lisäksi erityisesti nuorten ja pienten yritysten kohdalla rahoitusmarkkinat eivät hankkeiden tulemiin liittyvän epävarmuuden ja laadun havaitsemisen vaikeuden takia tarjoa rahoitusta kaikille yhteiskunnallisesti kannattaville hankkeille.

Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että yritykset lisäävät omia t&k-investointejaan jokaista saamaansa t&k-tukieuroa kohden enemmän kuin euron verran. Parhaimmillaan t&k-tuet kiihdyttävät tuottavuuskasvua ja parantavat kilpailukykyä. OECD-maat käyttävätkin laajalti sekä suoria t&k-tukia että t&k-verotukia tarjotakseen yrityksille kannustimia investoida tutkimus- ja kehitystoimintaan. Kärkipään maissa tukien kokonaissumma ylitti 0,4 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2019. Suhteellinen tuki oli yli viisinkertainen verrattuna Suomen julkisen sektorin panostukseen yrityssektorin innovaatiotoimintaan. Suomessa yrityssektorin t&k-toiminnan julkinen rahoitus on siis verrattain vähäistä.

Verotuet kattoivat yli puolet tutkimus- ja kehitystoimintaan allokoitujen tukien kokonaismäärästä OECD-alueella. Suomessa t&k-verotukia ei annettu vuonna 2019, mutta kaksi vuotta myöhemmin otettiin käyttöön 50 prosentin lisävähennys rajautuen yritysten t&k-alihankintoihin tutkimusorganisaatiolta. Vuoden 2022 alussa määräaikainen lisävähennysoikeus korotettiin 150 prosenttiin ja sen kestoa jatkettiin 2027 loppuun asti. Parlamentaarinen TKI-työryhmä esitti joulukuussa 2021 pysyvän ja nykyistä laajemman t&k-verokannustimen käyttöönottoa.

Lataa Avaa

Tukien vaikuttavuutta määrittää kohdentamisen onnistuminen

Viimeaikainen taloustieteellinen tutkimus osoittaa, että t&k-tukien kokonaistaloudelliset vaikutukset riippuvat keskeisesti paitsi tukien määrästä myös niiden kohdentumisesta (ks. Acemoglu ym., 2018; Einiö ym., 2022a, 2022b). Korkeimman innovaatiokapasiteetin yrityksille kohdennetut suorat t&k-tuet edistävät vakiintuneiden matalan tuottavuuden yritysten poistumista markkinoilta ja resurssien uudelleen allokaatiota tehokkaampaan käyttöön. Tämä lisää uuden tiedon ja keksintöjen määrää ja tiedon läikkymisen myötä saatavia ulkoisvaikutuksia, koska yritykset hyödyntävät t&k-toiminnassaan aiempia innovaatioita (esim. markkinoilla olevien tuoteratkaisujen ja julkisesti saatavilla olevien patenttidokumenttien kautta).

Einiön ym. (2022a, 2022b) tutkimus viittaa siihen, että tukien tehokkaasta kohdentamisesta seuraisi Suomessa merkittävä hyvinvoinnin kasvu. Teoreettisessa optimitilanteessa, ilman lisäpanostusta t&k-tukiin, voitaisiin kohdentamalla t&k:ta korkean innovaatiokapasiteetin yrityksille saavuttaa 3,7 prosentin kasvu hyvinvoinnissa nykykulutuksella mitattuna. Tällöin markkinoilta poistuneiden matalan t&k-tuottavuuden yritysten resursseja siirtyisi tuottavampaan käyttöön korkeamman tuottavuuden yrityksissä. Tukien kohdentaminen matalan innovaatiokapasiteetin yrityksille tai lähellä markkinoilta poistumista oleville matalan tuottavuuden yrityksille sen sijaan johtaa vähäisempään innovaatioiden määrään ja hitaampaan talouskasvuun. Myös neutraalien t&k-verokannustimien kaltaiset tuet tuottaisivat huomattavan hyvinvoinnin kasvun. Noin 1,8 prosentin hyvinvoinnin kasvu saavutettaisiin valikoimattomasti jaetulla lisätuella, jonka suuruus olisi 1,1 prosenttia bruttokansantuotteesta.

On kuitenkin hyvä muistaa, että yritystuet voivat olla myös haitallisia, hidastaa tuottavuuskasvua ja laskea hyvinvointia. Haitallisia ovat muuhun kuin yritysten t&k-toimintaan kohdistuvat ns. säilyttävät tuet, jotka johtavat osaavan työvoiman allokoitumiseen muuhun kuin t&k-työhön. Lähellä markkinoilta poistumista olevien yritysten toimintaa ylläpitävät t&k- tai muut tuet voivat myös estää resurssien allokoitumista tehokkaampien yritysten käyttöön. Tutkimusnäyttöä löytyykin siitä, että yritystuet ovat Suomessa vähentäneet tehottomien yritysten poistumista markkinoilta ja hidastaneet rakennemuutosta.

Suoria t&k-tukia vai t&k-verokannustimia?

Tutkimustuloksia t&k-tuottavuuden perusteella kohdennettujen suorien t&k-tukien ja valikoimattomien t&k-verokannustimen kaltaisten tukien hyvinvointivaikutuksista on hankala verrata käytännön tukipolitiikan näkökulmasta. Syynä tähän on se, että ensimmäisessä tilanteessa tutkimustulokset koskevat teoreettista optimipolitiikkaa, jossa maksimoidaan hyvinvointia kohdentamalla tuet parhaalla tavalla yrityksille niiden t&k-tuottavuuden perusteella, mutta samalla optimoidaan myös yritysten t&k-intensiteetti, markkinoille tulo ja niiltä poistuminen (ts. raja-arvot markkinoilla pysyvien yritysten tuottavuuden tasolle). Toinen on realistisempi tilanne, jossa t&k-tukien määrää nostetaan ja tukien saajia ei valikoida eikä myöskään pystytä määrittämään yritysten t&k-intensiteettiä tai markkinoille tuloa ja poistumista. T&k-verotukien kaltaista valikoimatonta t&k-tukipolitiikkaa voidaan perustella myös sillä, että käytännössä yritysten innovaatiokyvykkyyden havaitsemiseen liittyy huomattavia ongelmia. Myös hankekohtaisen yhteiskunnallisen arvon arvioiminen on vaikeaa.

Taloustieteellinen tutkimus t&k-verotukien ja suorien tukien yhteisvaikutuksesta viittaa siihen, että pk-yritysten osalta verotuet täydentävät suoria tukia, ts. kaksi kannustinjärjestelmää lisää toistensa tehokkuutta. Isojen yritysten kohdalla t&k-verotukien ja suorien tukien yhteiskäyttö ei sen sijaan näyttäisi tuottavan parasta tulosta niiden korvatessa toisiaan. Lisäksi pienten yritysten osalta kohdennetun suoran tukipolitiikan hyvinvointivaikutukset verrattuna verotukiin näyttäisivät olevan selkeästi pienemmät kuin suurten yritysten joukossa (Einiö ym., 2022a, 2022b). Syynä tähän on se, että mikroyritysten osalta innovaatiopolitiikalla voidaan saavuttaa vähäisempää luovaa tuhoa ja työvoiman uudelleenallokointia yritysten välillä.

Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa Suomessa kannattaisi lisätä rahallisia t&k-kannustimia yrityksille. Suurten yritysten t&k-kannusteet kannattaisi keskittää suoriin, tarkasti kohdennettuihin t&k-tukiin. T&k-verotukea kannattaisi laajentaa ja pysyvä verotukimalli rakentaa niin, että se painottuu pk-yrityksiin tai suosii niitä ja luo myös nuorille, tappiollisille yrityksille kannusteita tutkimus- ja kehitysinvestointeihin.

Kirjallisuus

• Acemoglu, D, Akcigit, U, Alp, H., Bloom, N. & Kerr, W. (2018). Innovation, reallocation and growth. American Economic Review 108, 3450–3491.
• Einiö, E., Koski, H., Kuusi, T. & Lehmus, M. (2022a). Innovation, reallocation and growth in the 21st Century. Publications of the Government’s analysis, assessment and research activities 2022:1. Prime Minister’s Office, Helsinki.
• Einiö, E., Koski, H., Kuusi, T. & Lehmus, M. (2022b). Tehokas innovaatiopolitiikka lisää korkean tuottavuuden t&k-työtä. Etla Muistio Nro 104.
• Koski, H. & Fornaro, P. (2021). Tarvitaanko Suomessa t&k-verokannustimia? Etla Muistio Nro 97.
• Koski, H. & Fornaro, P. (2022). The design of R&D tax incentive schemes and firm innovation. Etla Raportti Nro 123.