Etlan kevään 2023 Suhdanne-julkaisun ilmestymisen aikaan eduskuntavaalien ennakkoäänestys on jo käynnissä. Tähän mennessä vaalikeskustelu on ollut laimeaa, ja puolueet ovat keskittyneet vaalilupauksien jakamiseen omille potentiaalisille äänestäjilleen. Vastuullisessa poliittisessa keskustelussa aiheena olisivat Suomen ongelmien aidot ratkaisuvaihtoehdot.

Gallupeja johtava kokoomus tarjoaa tuloveron alennusta kaikille, vaikka sellainen ei maksa itseään takaisin. Demarit ehdottelevat julkisten tehtävien lisäyksiä, vaikka rahat eivät riitä nykyistenkään hoitamiseen. Perussuomalaiset vastustaa maahanmuuttoa ja ilmastotalkoita, vaikka työikäinen väestö pienenee lähes viidenneksellä seuraavan viiden vuosikymmenen aikana ja talvet vetistyvät.

Vaaliohjelmien toteutuminen nykymuodoissaan varmistaisi Suomen synkän tulevaisuuden. Onneksi lupauksia ei ole tarkoitettukaan lunastettavaksi, minkä äänestäjät toivottavasti tietävätkin. Tilanne on kuluttajansuojan näkökulmasta valitettava. Äänestäjä ei tiedä äänestyskopissa, minkälaista hallitusohjelmaa tulee äänestäneensä. Se selviää vasta kompromissien kautta syntyvässä hallitusohjelmassa. Jos nykyisen hallituksen menoja lisäävä politiikka olisi ollut äänestäjille tiedossa ennen edellisiä vaaleja, vaalien lopputulos olisi ollut toinen.

Vähenevän väen politiikka

Vaalipoliittisista syistä puolueet eivät suostu ääneen pohtimaan politiikkaa, jota velkaantuvan, nollakasvuisen ja vähenevän väen maa tarvitsee.

Se ei ainakaan tarvitse rajoituksia maahanmuutolle. Maahanmuuttoa tarvitaan niin paljon, että yksin sen avulla emme saa edes työikäisen väen määrän laskua pysäytettyä. Tarvitaan muutakin. Pitäisi ideoida järkeviä vaihtoehtoja sille, miten nyt työttömät saataisiin töihin tai millä ehdoilla ikääntyvät työntekijät saataisiin jatkamaan edelleen työuriaan. Julkisilla varoilla kaikille kustannettu terveystarkastus ei ole sellainen järkevä vaihtoehto. Jos tarkastukset ja neuvonta nostaisivat vähän koulutettujen terveyden korkeasti koulutettujen tasolle ja toisivat 10 miljardin euron säästön, sellaisia tehtäisiin jo.

Toimivassa systeemissä päättäjät laatisivat jo täyttä päätä strategiaa pienenevän väestön maahan. Tehtävä on vaikea, joten siitä pitäisi puhua paljon. Monissa taloustieteen malleissa väestön väheneminen lopettaa talouskasvun (Jones, 2022). Talouskasvu loppuu tietylle tasolle, koska kasvun jatkuminen edellyttäisi kasvavan määrän aivoja. Näissä malleissa on myös kynnysarvo, jonka jälkeen suuntaa ei voi enää kääntää, jos ongelmaan herätään liian myöhään.

Onneksi aivan kaikki taloustieteen mallit eivät ennusta talouskasvun loppumista. Ikääntymisen kauhuskenaariolta vältytään koneiden, robottien ja automaation voittokululla. Hurjimmissa skenaarioissa se toisi niin sanotun singulariteetin, jossa ihmiset emansipoituvat työstä vapaaksi.

Teknologisen kehityksen nopeuttamiseksi Suomi on ilahduttavasti luvannut lisätä julkisia tutkimus- ja kehityspanoksia. Tilastot kuitenkin osoittavat, että julkiset panostukset eivät yksin selitä maiden välisiä eroja t&k-toiminnassa. Vaalilupauksista puuttuu konkretia, jolla yritysten t&k saadaan kasvuun ja talouden tuottavuuskasvu nopeutumaan.

Taloudelle ehtii tosin käydä huonosti jo ennen kuin viimeinen sammuttaa valot tai singulariteetti on lähelläkään. Väestökasvun hiipuminen tarkoittaa koko ajan vähenevää syntyvyyttä. Kun kukin uusi ikäluokka on edellistään pienempi, väestön ikärakenne vanhenee varsinkin, kun elinikäkin koko ajan pitenee.

Vanheneva väki tarvitsee tunnetusti enemmän hoitoa. Kun hoitoa ei voi antaa ilman hoitajia, käsiparit loppuvat muualta taloudesta. Kasvu hyytyy. Julkinen velka räjähtää katosta läpi, ellei hoidon tuottavuus parane tai menoja karsita muualta. Uuden sote-järjestelmän tuottavuudesta tai julkisten menojen leikkauksista ei mikään puolue puhu, vaikka niiden tarve on väistämätön.

Ilman sote-alan tuottavuuden käynnistymistä tai maahanmuuton lisääntymistä meiltä puuttuu 50 vuoden päästä yli 600 000 käsiparia muualta taloudesta. Tärkeätä olisi myös uskaltaa sanoa, että menoleikkaukset vähentävät velkaantumista selvästi veronkorotuksia tehokkaammin ja pysyvämmin (Kangasharju & Puonti, 2023). Menoleikkauksia voidaan myös tehdä eriarvoisuutta kasvattamatta, ainakin tiettyyn rajaan saakka. Menoleikkausten vaikutus talouskasvuun on myös merkittävästi veronkorotuksia pienempi etenkin Suomen kaltaisessa maassa, jossa verotus on jo kireää ja talouskasvu hidasta.

Ongelmien hoitaminen pelkästään lisävelalla ei ole vaihtoehto, vaikka sitä vielä Italiaa vähemmän meillä onkin. Euroopan keskuspankin tukitoimien loppuminen yhdessä korkotason nousun kanssa nostaa Suomen velan korkomenoja samalla, kun suuret ikäluokat ovat saavuttamassa suurimman hoivan tarpeen. Velkatason nousu Saksaa korkeammaksi nostaa myös lainakorkojemme riskilisää. Kun lainakorko on korkeampi, korot syrjäyttävät muita menoja, nostavat veroastetta, suurentavat velkataakkaa tuleville sukupolville, tekevät suhdanteiden tasauksesta kalliimpaa ja syrjäyttävät yksityisiä investointeja.

Vaaliohjelmat ovat pelottavan populistisia ja -väittelyt tautologisia. Toivo elää kuitenkin siinä, että vaalien jälkeen gallupit unohdetaan ja hallitusohjelmaan saadaan sellaista ”valtiohenkilömäisyyttä”, jota Suomi oikeasti tarvitsee.

Kirjallisuus

• Jones, C. I. (2022). The End of Economic Growth? Unintended Consequences of a Declining Populations. American Economic Review, Vol. 112, No 11, 3489–3527.
• Kangasharju, A. & Puonti, P. (2023). Politiikalla on väliä. Etla-kolumni 10.2.2023. https://www.etla.fi/ajankohtaista/kolumnit/politiikalla-on-valia/