Hallitus etsii lisäsäästöjä kevään kehysriihessä. Hallitusohjelman investointipaketin tuottonäkymä on niin heikko, että siitä luopuminen – tai vähintään merkittävä pienentäminen – vähentäisi velanoton tarvetta. Luopuminen palauttaisi myös valtiontalouden kehysjärjestelmän uskottavuutta.

EU:n finanssipoliittiset säännöt palaavat voimaan ensi vuonna. Niiden mukaan Suomea uhkaa Euroopan unionin alijäämämenettely, sillä säännöissä on edelleen tuttu 3 prosentin alijäämän raja.

Valtiovarainministeriö ennusti joulukuussa, että Suomen julkisen talouden alijäämä on tänä vuonna 3,5 prosenttia suhteessa kansantuotteeseen. Etlan numero tässä ennusteessa on 3,4 prosenttia.

Uutta sääntöjen tulkinnassa on se, että raja ei ole ehdoton. Vasta puolen prosenttiyksikön ylitys on tarpeeksi merkittävä, että siitä voi koitua seurauksia. Seurauksia syntyy vasta silloin, jos tällainen alijäämä ei ole jäämässä tilapäiseksi tai poikkeukselliseksi.

Molempien ennusteiden mukaan alijäämä pienenee tulevina vuosina. Lisäksi hallitus on suunnittelemassa miljardiluokan lisäsopeutuksia tämän kevään kehysriiheen. Alijäämään sisältyy myös hävittäjähankintoja, jotka voidaan perustella poikkeuksellisiksi ja tilapäisiksi lisäyksiksi.

Tältä osin vaara siis ohi – säännöissä pysytään.

Varsinainen ongelma onkin muualla. Se syntyy omien sääntöjen kiertämisestä. Kotimaisten julkisen talouden tavoitteiden pitäisi olla ylikansallisia kireämmät, koska EU-sääntöjen tarkoitus on lähinnä estää pahimmat romahdukset ja niistä aiheutuva kriisien leviäminen rajojen yli (Kuusi ym., 2023).

Valtiontalouden kehysmenetelmä ei ole kuitenkaan enää pitävä. Rinteen/Marinin hallitus hylkäsi kehykset pandemian, sodan ja inflaation varjolla. Nykyinen hallitus kiertää niitä vielä huterammista syistä. Hallitusohjelman neljän miljardin euron investointipakettia ei ole kirjattu kehysmenoihin kuin pieneltä osaltaan.

Kehyksiä aiotaan nostaa sitä mukaa, kun investoinnit etenevät. Tämä rikkoo toista kymmentä vuotta voimassa ollutta periaatetta, jonka mukaan vaalikauden alussa asetettua menokattoa ei ylitetä.

Valtiontalouden tarkastusvirasto VTV huomauttaa joulukuisessa finanssipolitiikan tarkastusraportissaan, että järjestely on puutteellinen ja poikkeuksellinen, eikä se pidä muutosta perusteltuna. Käytännössä linjaus tuo investoinneille erillismenettelyn kehysbudjetoinnissa.

Voidaan kysyä, mitä kehysbudjetoinnista on jäljellä, jos hallitus aikoo lisätä investointiohjelmansa kehykseen sitä mukaa kun ohjelmaa toteutetaan. Kun kehykset haudataan, samalla menetetään paras ankkuri julkisen talouden kurinalaisuudelle.

Kotimaisessa investointipaketissa on muitakin ongelmia. Hallitus pyrkii painamaan julkisen talouden alijäämän yhteen prosenttiin vuonna 2027. Investointiohjelma heikentää tavoitteen saavuttamista.

Investointiohjelma kasvattaa alijäämää, sillä merkittävä osa investoinneista on heikkotuottoisia. Mitkään investointilaskelmat eivät osoita järkeviä tuottoja esimerkiksi Turun tunnin junan rakentamiselle.

Investointipaketti sisältää myös ihan tavanomaisia kulutusmenoja, kuten määrärahan hoitojonojen purkuun. Nämä panostukset eivät tuota rahaa valtion kassaan, vaikka hyvinvointia lisäävätkin.

Hoitojonojen purkuun osoitettaville määräaikaisisille panostuksille käy helposti kuten edellisen hallituksen tekemälle ammattikoulujen opetushenkilökunnan lisäykselle. Koska menojen osoite on yhteiskunnallisesti hyvä, määräaikaiset lisäykset muuttuvat todennäköisesti ajan myötä pysyviksi.

Hallituksella ei ole kuitenkaan päätöksiä siitä, että pakettiin kuuluvat panostukset olisivat vain tilapäisiä ja ne lopetettaisiin esimerkiksi vaalikauden loppuun. Kun paketin rahoitus perustuu kertaluonteiseen omaisuuden myyntiin, kasvaa alijäämä uudelleen myyntitulojen ehdyttyä.

Koska valtionvelan korko nousee koko ajan selvemmin positiiviseksi, kannattaisi investointipaketin rahoitukseen käytettävän omaisuuden myynnin tuotto ennemminkin suunnata suoraan valtionvelan lyhentämiseen eikä tuottamattomiin investointeihin. Tai vielä parempi olisi, jos paketista luovuttaisiin kokonaan.

Investointipaketista luopuminen – tai vähintään sen voimakas pienentäminen – olisi paikallaan kevään kehysriihessä, jossa etsitään uusia tapoja tasapainottaa julkinen talous. Jos paketissa on hyödyllisiä osia, niiden rahoitus täytyy löytyä kehyksestä. Se myös helpottaisi sopeutustarvetta muualla julkisessa taloudessa ja palauttaisi kehysjärjestelmän uskottavuutta.

Kirjallisuus

Kuusi, T., Kuusela, O.-P., Puonti, P., Ropponen, O., Valkonen, T. & Vihriälä, V. (2023). Suomen finanssipolitiikan sääntökehikon toiminta ja kehittämistarpeet. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:21.