Viime vuosina kohentunut työllisyys on parantanut julkisen talouden asemaa. Vaikutus elintasoon on jäänyt vaatimattomaksi, koska työllisyys on painottunut osa-aikaisiin. Elintason nostaminen vaatii suurempaa panostusta tuottavuuteen ja kilpailukykyyn.

Suomella on tunnetusti mennyt heikosti finanssikriisistä alkaen. Ostovoimakorjatulla bkt/asukas -suhteella tarkasteltuna elintasomme laski yhdeksän prosenttia suhteessa suuriin G7-maihin ja kahdeksan prosenttia suhteessa muihin Pohjoismaihin vuosina 2008–2022.

Eniten romahti tuottavuus, joskaan vuoden 2015 jälkeen se ei ole enää heikentynyt lisää. Ikärakenne puolestaan on heikentynyt suhteessa muihin koko ajanjakson.

Työllisten määrä on uinut ansiokkaasti vastavirtaan. Se nousi useita prosenttiyksikköjä suhteessa verrokkeihin, etenkin vuoden 2017 jälkeen. Vaikutus elintasoon jäi kuitenkin vaatimattomaksi, koska samalla työtunnit työllistä kohti vähenivät. Niinpä työpanoksen määrä kokonaisuutena ei parantanut elintasoamme lainkaan suhteessa G7-maihin ja vain yhden prosenttiyksikön suhteessa muihin Pohjoismaihin vuosina 2008–2022.

Lataa Avaa

Työllisyyden kasvu on vähentänyt keskimääräisiä työtunteja, koska osa-aikaisten työllisten määrä on lisääntynyt enemmän kuin kokoaikaisten. Korona-pandemian jälkeen erityisen moni uusi työpaikka on ollut osa-aikainen ja määräaikainen. Lisäksi moni aiemmin kokonaan työtä vailla oleva lienee siirtynyt työlliseksi osa-aikatyön kautta. Samoin työurat varmaankin jatkuvat eläkeikää lähestyvien siirtymisellä ensin osa-aikaiseksi ja vasta sitten kokonaan eläkkeelle. Eläkkeelle jo siirtyneiden yleistynyt työssäkäynti lienee pääosin osa-aikaista.

Nämä tekijät ovat vähentäneet keskimääräisiä työtunteja työllistä kohti työllisyyden parantuessa. Kehitys on ollut julkisen sektorin ja työllisyyden kannalta erinomaista, mutta koko kansantalouden elintasoa se ei ole juuri parantanut.

Osa-aikaisia töitä tarvitaan jatkossakin, sillä niitä on edelleen Suomessa suhteellisen vähän eivätkä kaikki työtä vailla olevat pysty kokoaikaisiin töihin. Osa-aikaisuus pitäisi kuitenkin saada lisääntymään vain niillä, jotka eivät kokoaikaisuuteen pysty.

Ongelmia syntyy, jos osa-aikaisuus lisääntyy kokoaikaisen työpanoksen kustannuksella eivätkä osa-aikaiset tule työttömistä tai työvoiman ulkopuolisista.

Työttömyysturvan ja asumistuen suojaosien poistaminen on hallituksen vastalääke osa-aikaisuuden lisääntymiselle kokoaikaisuuden kustannuksella. Suojaosien rakentaminen viime vuosina on siirtänyt kannustinloukkuja työttömyyden ja osa-aikaisuuden välistä osa-aikatyön ja kokoaikaisuuden väliin.

Vastaavasti hallituksen kaavailemaa tulonsiirtojen yhdistämistä niin sanotuksi yleistueksi olisi kiirehdittävä, sillä pelkkä tulonsiirtojen vähentäminen lisäisi toimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotuessa on puolestaan työttömyys- ja asumistuen suojaosia suuremmat kannustinongelmat.

Suurin osa uuden hallitusohjelman työllisyystoimista koostuu ansiosidonnaisessa työttömyysturvassa olevien kannustinongelmien purkamisesta. Sillä on mahdollisuus parantaa kokoaikatyötä, koska ansiosidonnaista saavat pystyvät pääosin kokoaikaiseen työhön.

Laajemmin elintason näkökulmasta hallitusohjelma on kuitenkin puutteellinen. Kokoaikaisten työllisyysaste on jo erinomaisen työllisyyden maan Ruotsin tasolla, joten sen edelleen lisääminen on vaikeaa. Myös koulutustasomme on jo korkea, naiset ovat jo työmarkkinoilla ja työikäinen väestö vähenee. Seuraavaksi täytyy pystyä parantamaan työtunnin aikana tehtyä arvonlisää eli tuottavuutta.

Elintasoa ja tuottavuuskasvua parantavaa politiikkaa on hallitusohjelmassa kuitenkin liian vähän. Tuottavuuden parantaminen julkisella t&k-tuella sekä julkisella 4 miljardin investointipaketilla ja investointien ”yhden luukun periaatteella” ovat kaikki hyviä aikomuksia, mutta eivät riittäviä.

Voimme ehkä pienemmilläkin viilauksilla estää Suomen elintason suuremman vajoamisen suhteessa verrokkimaihin, mutta tarvitsemme kuitenkin selkeästi voimakkaampia kannustimia eteenpäin pyrkimiselle, jos kaipaamme elintason nostoa takaisin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loistoonsa. Kangasharju ja Kuusi (2023) hahmottelevat tuoreessa kolumnissaan raamit verouudistukselle, jolla tavoitteeseen olisi mahdollista päästä.

Kirjallisuus

• Kangasharju, A. & Kuusi, T. (2023). Hallituksen veropolitiikka jää puolitiehen. Etla-kolumni 1.9.2023. https://www.etla.fi/ajankohtaista/kolumnit/hallitusohjelman-veropolitiikka-jaa-puolitiehen/