Hallitus jatkaa tuoreessa budjetissaan valitsemallaan linjalla. Eriarvoisuutta vastaan taistellaan päättäväisesti maailman ehkä tasa-arvoisimmassa maassa, hiilidioksidipäästöjäkin saadaan merkittävästi vähennettyä, mutta tähän kaikkeen hyvään ei haluta etsiä rahoitusta eikä julkisen talouden ongelmia tunnusteta.

Hallitus saavuttanut viidenneksen tavoitteestaan

Hallitus ilmoitti keväällä tekevänsä budjettiriihessä julkista taloutta vahvistavia päätöksiä yhteensä yli 200 miljoonan euron edestä sekä verotusta kiristämällä että työllisyyttä parantamalla. Veronkorotuksissa onnistuttiin, mutta osa julkista taloutta parantavista työllisyystoimista heikentää julkista taloutta – ikääntyneille kohdistettava työtulovähennys vähentää verotuloja enemmän kuin se niitä tuo.

Toivottavasti kansliapäällikkö Juha Majasen (2021) valmistelemat, työvoimapulaa lyhyellä aikavälillä helpottavat toimet osoittautuvat paremmin julkista taloutta tukeviksi. Lisää toimia luvattiin myös helmikuulle, joskin vaaleihin on sen jälkeen enää vuosi, joten mihinkään kovin radikaaleihin toimiin on vaikea uskoa.

Syitä tällaiseen näpertelyyn on vaikea ymmärtää, sillä hallituksen itsensä määrittämä taso on keväiseen ilmoitukseen verrattuna 10-kertainen ja ennen syksyn budjettiriihtä koko hallituskaudella oli saatu täytettyä tavoitteesta vain 10 prosenttia.

Suomen kestävyysvaje on valtiovarainministeriön mukaan 8 miljardia euroa. Vielä viime syksynä hallituksella oli tavoitteenaan tehdä toimenpiteitä kestävyysvajeen pienentämiseksi 5 miljardilla eurolla. Tämän kevään kehysriihessä kunnianhimon taso puolitettiin. Nyt julkista taloutta halutaan kohentaa hallituskauden aikaisin toimin 2–2,5 miljardilla eurolla.

Työllisyystoimet

Keskeinen väline tavoitteen saavuttamiseksi on työllisyys, jota hallitus tavoittelee parantavansa omilla toimillaan 80 000 työpaikan verran. Hallitus kehuikin keväällä jo tehneensä päätökset yli 70 000 työpaikan syntymiseksi. Tavoite on siis sen mukaan jo melkein täytetty. Enää tarvitsee vain näperrellä.

Laskelma on kuitenkin ylioptimistinen ja siitä puuttuvat hallituksen itsensä tekemät työllisyyttä heikentävät päätökset. Valtiontalouden tarkastusvirasto (2021) raportoi kesäkuun säännöllisessä finanssipoliittisessa tarkastuksessaan, että työllisyys paranee vain reilulla 30 000:lla, kun hallituksen toimet lasketaan edellisten hallitusten kunnioittamilla valtiovarainministeriön menetelmillä ja huomioon otetaan myös työllisyyttä heikentävä perusturvan korotus ja aktiivimallin purkaminen.

Kun lisäksi hallituksen työllisyystoimet ovat pääosin julkisia menoja lisääviä, kuten työvoimapalvelujen resurssien kasvatus, työllisyyspäätökset parantavat julkista taloutta enää 0–400 miljoonaa euroa. Arviohaarukan puoliväli on alle 10 % hallituksen tavoitteesta. Kun tähän lisätään tuoreen budjettiesityksen päätökset, tavoitteesta lienee kasassa viidennes siihen mennessä, kun seuraaviin vaaleihin on aikaa enää vuosi.

Tuottavuustoimet

Työllisyystoimet ovat toki vain osa hallituksen välineistöstä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Siihen pyritään myös julkisen sektorin ja koko talouden tuottavuuskasvun kiihdyttämisellä. Näistä toimista ei juuri ole puuttuvien työllisyystoimien paikkaajiksi.

Valtiolla on ollut tuottavuusohjelma jo 1990-luvulta alkaen, mutta tulokset ovat olleet laihoja. Kuvaavaa on, että julkisen sektorin tuottavuustilastojen laadinnastakin luovuttiin jo 2015. Kansantalouden tilinpidon perusteella arvioituna työn tuottavuus julkisella sektorilla on heikentynyt 2000-luvulla muutamia poikkeusvuosia lukuun ottamatta. Kun tuottavuuden mittaamisen kehittämisestä on luovuttu, on vaikea ajatella, että sitä pystyttäisiin systemaattisesti myöskään parantamaan. Hallitukset toisensa perään vetoavat digitalisaation tuomiin tuottavuushyötyihin, mutta toistaiseksi uutiset kertovat lähinnä siitä, kuinka työlästä ja kankeaa on uusien tietojärjestelmien käyttö.

Nyt tuottavuuteen pyritään yhtä aikaa sosiaali- ja terveydenhuollon hallintomallin uudistuksen kanssa. Se lähinnä lisää menoja, ainakin ensimmäisen vuosikymmenen ajan, koska palvelujen saatavuutta ollaan parantamassa, palkkatasoja yhdenmukaistamassa ja muutoinkin uuden järjestelmän rakentaminen lisää kustannuksia.

Vaikka tuottavuus jostain syystä nyt lähtisikin nousuun, kustannusten hillintää vaikeuttaa jatkuva kuntien tehtävien lisääntyminen. Suomen nollakasvun ajanjakson alussa kuntien tehtävien määräksi laskettiin noin 500 kappaletta (Hiironniemi, 2013; Välikangas, 2021), ja nyt niitä on arviolta jo 700, joskin laskelmamenetelmän muutos vaikeuttaa tarkkaa vertailua.

Koko talouden tuottavuuskasvuun ei ole panostettu sitäkään. Kuva ei muuksi muutu, vaikka tutkimuslaitosten kanssa yhteistä t&k-toimintaa tekevät yritykset voivat jatkossakin tehdä ylimääräisen vähennyksen toiminnan kuluista. Ovathan t&k-alihankinnat vain 2 prosenttia yritysten t&k-toimista.

Onneksi sentään leikkaukset Suomen Akatemian rahoitukseen peruttiin. Huolestuttavia kuitenkin ovat huhut hallituksen pyrkimyksistä laajentaa Akatemian rahoituksen jakamista ammattikorkeakouluille yliopistojen huipputieteen rahoituksen kustannuksella. Tällaiset muutokset tasapäistäisivät korkeakoulukenttää ja jättäisivät Suomen tieteen vielä pidemmälle takamatkalle maailman kärjestä.

Kun työllisyystoimia ei kuulu ja muutkin kasvua tukevat toimet ovat mitättömiä, menolisäysten rahoitus jää pahasti puutteelliseksi. Se on osoitus siitä, miksi hyvää tarkoittaviakaan menolisäyksiä ei pitäisi tehdä ennen kuin rahoitus on tiedossa. Aiemmin tehtyjä menopäätöksiä on poliittisesti niin vaikea perua, että käytännössä vaihtoehdoiksi jäävät velkaantuminen ja kasvua entisestään jarruttavat veronkiristykset.

Näillä eväillä hallitus ei pysty lopettamaan tavoittelemaansa velkaantumisen nousua. Tähän tulokseen päätyy myös Etlan ennusteryhmä käsillä olevassa Suhdanne-julkaisussa.

Rahaa ei ole, mutta menoja lisätään

Velkaa kasvattavia menolisäyksiä perustellaan paljon koronalla. Koronakriisi on kuitenkin vain tilapäinen syy velkaantumiseen. Ensi vuoden budjetista 400 miljoonaa euroa käytetään koronatoimiin, mutta alijäämä on yhteensä 6 900 miljoonaa euroa. Samalla talous saavuttaa täystyöllisyyden, jolloin rakenteellisesti kestävä julkinen talous olisi lähellä tasapainoa. Bruttokansantuote saavutti koronaa edeltäneen tason jo ennen juhannusta, ja talouskasvu jatkuu reippaana ensi vuonnakin.

Koronakriisin jälkihoito vaatii toki joitakin kustannuksia, mutta koronan vaikutus kaikkiin tehtyihin menolisäyksiin on pieni. Jo tapahtuneesta talouden toipumisesta huolimatta hallitus nostaa valtion kehysmenoja 900 miljoonaa vuonna 2022 ja 500 miljoonaa euroa vuonna 2023. Kehysnosto tehdään myös hallitusohjelman merkittävien lisäysten päälle. Hallitus nosti menokehyksiään hallitusohjelmassa jo ennen koronakriisiä, noususuhdanteesta huolimatta ja selvästi enemmän kuin edelliset hallitukset (ks. alla oleva kuvio).

Menolisäyksiä vastaan luvattiin tehdä vastaavat tulopuolta vahvistavat toimet myöhemmin. Hallitusohjelmassa myös todettiin, että jos julkinen talous ei tarpeeksi kohene, etsitään lisää toimia. Tämä perälautakirjaus näyttää tämän hetken tiedoilla kuitenkin jäävän unholaan. Toivottavasti samalla tavalla ei käy juuri päättyneessä budjettiriihessä tehdylle vastaavalle ilmastotoimien kirjaukselle.

Lataa Avaa

Lähteet

• Hiironniemi, S. (2013). Kuntien tehtävien kartoitus – Raportti 2012, valtiovarainministeriön julkaisuja 2/2013.
• Majanen, J. (2021). Selvitystyö nopeavaikutteisista toimista osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2021:48.
• Valtiotalouden tarkastusvirasto (2021). Finanssipolitiikan valvonnan arvio julkisen talouden hoidosta, kevät 2021, 18.6.2021.
• Välikangas, A.-M. (2021). Anne-Marie Välikankaan kolumni valtioneuvoston verkkosivuilla 22.2.2021.